Yritys

Maalaillut, piirustellut, raapustellut, käsin värkännyt ja näpertänyt,
tehnyt, touhunnut ja kokeiluista olen aivan aina. Kuviksi elänyt elämää ja käsissä hyräillyt laulu ilosta.
Muille ja itselle, onneen ja suruun, ihan kokonaiseen, täyteen elämään

Kotiäitivuosina lapset täyttivät sydämen ja päivät, heitä siis kuviksikin yhä enemmän loin.
Omia mukeloitani ja toisten vekaroita, palleroita ja taaperoita, koulukkaita ja touhukkaita.
Ja niistä kuvista syntyi Idyllin Itu.

Kuvia onnesta. Niille jotka onnea rakastavat.
Kuvia Elämästä. Niille, jotka elämää rakastavat. Ja kuvat toivat minulle uusia ystäviä, niitä jotka kuviani rakastavat.

Lapset ovat kasvaneet, oppineet ja eläneet. Minä heidän mukanaan.
Idylli oli idussaan silloin, kun kuopukseni elämä minussa.
Nyt kuopukseni elää touhujen aikaa ja minä touhuan yhä enemmän Idyllissäni.
Äitinä totuttelen ajatukseen, että pikkuisenikin aloittaisi päivät poissa sylini juuresta.
Että osaisin antaa ilolle aikaa ja ikävän säästää halitteluhetkiin.
Niin, että näille ideoille, ihastuksille ja ajatuksille antaisin silloin keveät siivet.
Takaisin