Yritteleväinen

Tienvarressa kerran jos toisenkin, näitkö matkoillasi jonkun tutkimassa nuppuista kukkaa,
poimimassa syksyn rapisevia lehtiä, nauramassa oravien leikille ja lintujen ilolle.
Se olen minä.

Näitkö ruskeat silmät tutkimassa lumihiutaletta lapasessa?
Kuulitko, miten äiti lauloi liinaseen kiedotulle lapselleen,
kun tuuli keinutteli puiden oksia jokirannan varvikoissa?
Siellä olin minä.

Näitkö tummaan pään, hiukset sipaistuina pörröön korvan taa, kumartuneena luonnoskirjan ylle
ja paperille piirtymässä lasten riemukas leikki.
Kuulitko, kun äiti luki neljälle pienelle pojalleen runoja iltalampun alla?
Suikersiko matkoillasi lähellesi pullantuoksu ja tyytyväisten massujen ääni?
Siellä me olimme, poikani ja minä.

Kirjaston hyllyvälissä joku lukee, ei malta päästää kirjan taiasta edes kotimatkaksi irti.
Ja kotona, kirjakaappi pullistelee, notkuu ja natisee.
Värkkäystarvikkeiden liikkeessä, joku viipyy ja viipyy. Keräilee ja sommittelee.
Ikkunasta kuuluu pianon hapuileva ääni tai ehkä matala nokkahuilun laulu.
Joku sommittelee, ompelee ja värkkää. Kokeilee, turhautuu ja aloittaa ilolla alusta.
Missä tuoksuu maali ja hiottu puu? Mistä kuuluu puikkojen kilinä, neulojen kuiske tai ompelun äänet?
Siellä nautiskelen minä.

Ja kun viidentoista yhteisen vuoden jälkeen on vieläkin aikaa ohimennen suukotella ja arkiaamuina halia;
Tai mökkityömaalta kuuluu Kuusilehdosta iloinen sanailu ja työn äänet;
Ehkä vasta valmistuneen Kodin pihalta pilkistävät rukkaset ja kottarit,
paperit ja suunnitelmat saavat eloa ja multatahroja pintaansa.
Siellä olemme me, Rakkaani ja minä.

Jos näit, kuulit tai huomasit meidät, tule juttusille!
Aina minä lämpöisen kupposen tarjoan!

Takaisin